Las Islas Galápagos

Hola! Galapagossaarilta on nyt kotiuduttu, vaikka mielellään oisin halunnu jäädä sinne, mutta nyt on yksi maailman ihmeistä koettu. Monet sanoo, että et ole käynyt Ecuadorissa, jos et ole käynyt Galapagossaarilla. Oli jotenkin jännä huomata, miten erilaista siellä oli, ihan kuin oltais oltu kokonaan eri maassa. Retki todellakin valió la pena, ja oli aivan huippu!!! Gracias sponsoreille:)

DÍA 1 viernes perjantai

Matka kohti Galapagossaaria alkoi  herätyksellä aamuviiden jälkeen. Papin kyydillä triangulolle, mistä matka jatkui Alman (Saksa) ja Yi-Hsien (taiwan) kotien kautta taksilla kohti Quiton uutta lentokenttää. Uusi kenttä ei oo ollut käytössä vielä edes kuukautta, joten kaikki oli hienoa ja kallista, 14 dollaria hampurilaisesta.. Quitosta lennettiin Guayaquilin kautta San Cristobalin saarelle, jonne laskeuduttiin iltapäivällä. En tajuu, miten nää ei osaa kirjottaa mun nimee oikein lentolippuun, no me llamo Lina. Olin fiksu aamulla ja lähdin matkaan shortseissa, mikä oli hyvä valinta Galapagosten helteissä, aamusta en sano mtn:D Galapagoksille pääsystä täytyi maksaa 25$, ilman ecuadorilaista opiskelijakorttija hinta olisi ollut nelinkertainen..
Hotellille saapumisen jälkeen vuorossa oli ensimmäiset vierailukohteet: Galapagosten historiasta kertova museo (centro de interpretación) ja playa! Museo oli oikeesti ihan älyttömän kiinnosta ja ymmärsinkin vielä kaiken. Rannalla pääsin samaistumaan merileijoniin, kiitos vaihtarikilot.. Jos nekin oli rantakunnossa, niin kyl mäkin:)
Illalla chillailtiin rantakaduilla. Pitkästä aikaa oli turvallinen olo kävellä kaduilla, ja oli outoa nähdä lapsia leikkimässä kymmenen aikaa illalla. Täällä Vallessa kun tulee seuratuksi jo iltapäivällä..

DÍA 2 sábado lauantai

Ryhmiin jakautuneina lähdettiin veneillemään. Meiän ryhmä tunnnettiin sitten nimella mantarayas ne on siis niitä lettukalojen tyyppisiä kaloja. Ekana mentiin snorklailemaan kalojen ja merileijonien sekaan ihanan turkoosiin ja lämpimään mereen. Snorkkaillessa käännyin ja tajusin, että merileijona tuijottaa parin metrin päässä, no panic. Matka jatkui León Dormidolle eli Nukkuvalle leijonalle joka cruzamos (?). Virtauksia oli niin paljon, ettei siellä alapuolella olevia haikaloja näkynyt. Päivän viimeisenä vierailukohteena oli ihana ranta. Satamaan palatessa näin suomi-veneen, mutta niihin suomituristeihin en valitettavasti törmänny. Illan väri oli pitkälle punainen, sillä kaikki oli enemmän tai vähemmän palaneita. Kuuluin onneksi niihin vähemmän palaneisiin. Aiai polttaa, sattuu ää.. näitä valituksia en vaan yksinkertaisesti kestä. Laittakaa paljon aurinkorasvaa, paita päälle ja ottakaa särkylääkettä, ihan näin vinkkinä:)

DÍA 3 domingo sunnuntai

Vuorossa oli saaren vaihto. San Cristobalin saarelta lähdettiin Santa Cruzin saarelle. Matkalla piipahdettiin Santa Fen saaren luona tekemässä snorklailua. Ensimmäinen snorklaus (tajuutteko miten vaikee sana toi on?! hacer snorkel..) päättyi äkkiä meduusojen kanssa yhteydenottoihin, sain vaan yhden pistoksen ja senkin veneessä. Santa Cruzissa päästiin astetta luksuksempaan hotelliin, tai no meiän huone sattu oleen niitä huonoimpia. Iltapäivän helteessä käveltiin Tortuga Baylle. Oli ehdottomasti (ehdottomattomasti ? miks en osaa enää taivuttaa näitä pinche sanoja?) mutta siis se oli definitivamente hienoin ranta, jonka oon ikinä nähny!!

DÍA 4 lunes maanantai

Tätä vierailua kaikki oli oottanut, nimittäin jättikilppareita! Ne oli niin söpöjä ja isoja, aaws:) Vierailtiin myös piraattien tekemillä luolilla ja snorklailtiin jälleen. Meiän laivan kapteenit oli rentoja ja antoi meiän chillailla laivan kannella aurinkoa ottaen. En muuten palanu, mistä yllätyin itekin.. Vihdoinkin oon ees vähän ruskee. Bronceadoria aurinkorasvan sijasta niin hyvä tulee;) Eksyttiin vähän keskellä Tyyntä valtamerta, kun matka kesti huomattavasti kauemmin kuin muilla ja oltiin menty väärään suuntaan. Illalla Santa Cruz kierros shoppailun merkessä. Eihän sitä Galapagoksilta voi lähteä ilman turistikrääsää.

DÍA 5 martes tiistai FELIZ CUMPLEAÑOS YO !

Sain kivan herätyksen kuuden aikaan aamulla, kun ensimmäinen mami (mulla on ongelmia nimittää näitä perheitä ymmärrettävästi) soittaa hyvät synttärit. Aamupalalle mennessä joka puolelta kuului happy birthdaytä ja feliz cumpleañosia, en varmaan oo ikinä saanut niin paljon onnitteluja. Edessä oli enää yksi vierailu: Los Gemelos eli kaksoset, kaksi samankaltaista kraatteria. Suuntana Baltran saari, lentokenttä ja Quito. Olisin niin halunnu jäädä vielä rannalle merileijonien seuraksi (missä oli ne rantaleijonat..) Olisi voinut olla "fiksu" ja hävittää matkalaukku ja passi lentokentälle mennessä ja jäädä chillailemaan Galapagoksille vielä yhdeksi päiväksi.. Sinne siis jäi yksi vaihtari, jolle kävi niin. MIKSI en tehny niin?!

Mun 19v synttäreitä juhlittiin suvun kesken. Tädin pojalla oli myös samana päivänä synttärit, joten käytiin siellä kakulla ja kotona syötiin suklaakakkua, joka ecuadorilaisen perinteen mukaan löysi tiensä mun naamaan. Illalla kymmenen aikaan päätettiin perheen kanssa lähteä vaihtareiden kantapaikkaan Western Barin (normiravintola kylläkin) syömään pizzaa mun synttäreiden kunniaksi. Kukaan ei edellenkään usko, että mulla on 19v, koska näytän edelleen 16v. Koulussakin sain cumpleaños feliz-laulut pariinkin kertaan.

qué muerda el pastel/ pure kakkua ja kakkua tulee sun naamaan

 Lentoliput Suomeen päin on varattu, ja sinne pohjoisnavan tuntumaan olis tarkotus saapua 21.7.
 EN HALUA piste.

Huomenna tutustumaan eculaisiin lääkäreihin ja keskiviikkona keskustelemaan rotareitten kanssa perheenvaihdosta, kukas se on taas valittamassa ettei halua.. en ikinä aatellu, että perheenvaihtaminen ois näin vaikeeta, mutta tällä kertaa me kaikki kuusi vaihtari ollaan samaa mieltä ja halutaan pysyä nykyisissä perheissä. vamos a ver.. mut Ecuador kiittää ja kuittaa tältä erää, chao!