Los recuerdos que siempre llevaré conmigo

8 kaupunkia, 9 päivää, 130 vaihtaria, yli 1000 kilometriä bussissa.

Viernes 17 de mayo - perjantai
Vastahan me oltiin lähdössä ekalle retkelle Mompicheen ja nyt oltiinkin jo matkalla viimeiselle paseolle. Laukkujen tekemisen ois toki voinut aloittaa aikaisemmin, mutta olihan se virkistävää huomata klo 1 aamulla, että viisumi ei ollutkaan siellä missä piti. Mun on ilmeisesti mahdoton saapua minnekään ajoissa, ees sillon kun lähetään retkelle. En kuitenkaan ollut viimeinen jaja. Valle de los Chillosista suunnattiin Guayaquiliin. Bussimatkaan menee normaalisti se 8h, mutta me istuttiin bussissa se 11h. Vuoristo vaihtui pikku hiljaa tasaseen rannikkoon ja niin söpöihin mutta niin rumiin pikku kyleihin (=kylä). Illalla suuntana district conference ja desfile de bandera eli lippukulkue. Mikäs siinä, kun Finlandia unohdetaan ja jätetään välistä.

Sábado - Lauantai, Guayaquil - Cuenca
Tunsin itteni niin ecuadorilaistuneeks, että laitoin farkut 30 asteen helteisiin. Vierailtiin parque históricossa, jossa oli eläimiä yms. Meren pinnalta (desde el nivel del mar) lähdettiin nousemaan takaisin vuoristoon, ja jo parissa tunnissa oltiin yli 4000km korkeudessa. Rakastan näitä vuoristomaisemia! Vierailu Cajas-nimisessä kansallispuistossa ja illalla saavuttiin Cuencaa, Ecuadorin 3. suurimpaan kaupunkiin. Olin iloinen, että oon viettäny nää 9kk vuoristossa, koska korkeudesta ei ollut mtn haittaa, kylmyydestä kyllä. Sain jääkiekkotuloksia tekstarilla, "malas noticias", kiitti papi2 !

Domingo - Sunnuntai, Cuenca
Sightseeing Cuencassa, tosi söpö puolen miljoonan asukkaan kaupunki. Nää lounaat ja illalliset on ihan hirveitä kun pitää oottaa, että kaikki 150 ihmistä saa ruuan, buffet ois ollu loistokeksintö. Shoppailu kierrokselle Chordelegissa, joka on kuuluisa halvoista hopea ja kultakoruista. Illalla maailman huikein talent-show. Mm-tulospalvelu pelas jälleen hyvin. Hups sain ilmeisesti opettua suomalaista ideologiaa ruotsalaisista, gracias pa:)

Lunes - Maanantai, Riobamba
Cuencasta lähdettiin Incapircaan eli inkojen raunioille. Oli ihan supersiistiä, varmaan mun lempivierailu kohde tällä matkalla. Iltapäivällä päästiin syömään LAAMAA. Suosittellen ehdottomasti. Ilta Riobambassa jei.

Martes - Tiistai, Baños- Puyo
Päivän pääkohteena oli Baños, joka sijaitsee juuri vuoriston ja sademetsän välissä. Vierailtiin sekä kaupunkissa ja Pailón del  Diablo-vesiputouksella. superchevere! Edessä oli vielä parin tunnin bussimatka Puyoon sademetsäalueelle. 8 tyttöä laitettiin eri hotelliin, ja oli hyvä että menin. Meiän hotelli oli kaupungissa, meillä oli wi-fi ja lämmintä vettä eikä näkyny torakoita tai muita ällöjä ötököitä:)

Puyo

Miércoles - Keskiviikko, Puyo - QUITO <3 p="">Vierailtiin aamulla puutarhassa, jossa oli kaikkea jännää. Kasveja, miten alkuperäiskansat käyttää niitä yms. Uruguayn aksentti oli siisti jaja. Bañosissa käytiin vielä syömässä ennen kuin lähdetiin Ecuadorin toiseksi suurimpaan, mutta parhaimpaan ja kauneimpaan kaupunkiin eli QUITOON. Bussissa oltiin jo tähän mennessä saatu istua ihan kiitettävästi, mutta bussissa on aina hauskaa. Centro histórico ja La Ronda on vaan niin ihania illalla. Tavallaan oli outoa olla hotellissa Quitossa, kun käytännössä asuu täällä.

Jueves- Torstai, Quito- Ibarra
Teleférico ja mitad del mundo. Telefericoilla olin jo käynyt, mutta tätä mitad del mundo-monumenttia en tuntenu vielä. Illlalla mentiin Ibarran pikkukaupunkiin, missä tytöt ja pojat laitettiin eri hotelleihin, aburrido jaja. Meiän hotellissa oli sentään allasosasto ja sauna, joka oli suomalaiselle kylmä, mutta meni sekin paremman puutteessa. Yliopisto-opiskelijoiden juhlissa käytiin kans tanssimassa jaja.

Viernes - Perjantai, Ibarra
Harmitti, kun mun ihana huonekaveri Emma joutu jäämään kiipenä hotellille:( Cuicocha lagunalla tehtiin pikku kävelyretki, jonka piti kuulemma kestää 40min ylös ja 20 min alas. Käveltiin reilusti yli 2h. Cotagachi ja Atuntaqui shoppailukierrokset. Hienoo huomata, että olin käynyt jälkimmäisessä paikassa jo ekalla viikolla. Sillon ei ollut mitään hajua, minne mut oli roudattu. Illalla tietysti fiestaa ! Viimeinen fiesta kaikkien vaihtareiden kanssa, lopussa oli niin haikee tunnelma.

Sábado - Lauantai, Otavalo
Viimenen leipää ja kananmunia-aamupala, jes ! Otavalon alkuperäisasukas (indígena)-kylässä shoppailut. Tää kaupunki on kuuluisa artesaniastaan, ja sinne ne loput rahat jäikin. Laama/alpakka villapaita, takki, ja muuta krääsää. Ostin kans pinkin peiton, mut en yhtään tiiä miten sen saa Suomeen kuskattua jajaj. Sit vuorossa oli despedida :(( Hirvein hetki koko paseolla.

Vika retki oli aivan mahtava. Ei siellä hirveesti tullu nukuttua, mutta hauskaa oli koko ajan. Yleensä on ollu ikävä takaisin Valleen, mutta tällä kertaa säästyin siltä. Nyt on jo hirvee ikävä kaikkia vaihtareita ! 

Hyviä uutisia! En mee huomennakaan kouluun vaan chillailen parhaitten vaihtarikamujen kaa:) Ja pahoittelut huonosta Suomen kielestä.. En enää itekään tajua, jos teen virheitä. Cuidense chao!

Qué harías si no tuvieras miedo?

HOLA :)

Lo siento, mulla ei yksinkertaisesti oo enää aikaa kirjoittaa tänne. Päiväohjelma menee suunnilleen näin: kouluun, kotiin, ulos ja myöhään eli yhdeksän jälkeen takasin. Perjantait ja viikonloput on asia erikseen.

winnie pooh y piglet, te quiero ñañita !

Viime viikolla pidin esitelmän tästä vaihtovuodesta rotaryklubille. Vielä pari tuntia ennen esitelmää mulla ei ollut yhtään kuvaa tämän perheen ihmisten kanssa, koirien kanssa kyllä. Yhtään kokonaista viikonloppua en oo täällä vieläkään viettäny.. Esitelmä meni kaikkiaan hyvin ja siitä ilmeisesti tykättiin. Yksi señora tuli jäkeenpäin kertomaan, että meinasi ruveta itkemään, kun oli kuulemma niin koskettava esitelmä ja mun ääni on niin rauhallinen. Espanjakin sujui kuin vettä vaan, oon oppinu ihan super paljon! Mikä harmittaa on se, ettei mun edelliset perheen saanu tulla katsomaan. Mulle ois ollu tosi tärkeetä, ettö just ne ihmiset, jotka on ollu niin iso osa tätä kaikkea, ois sen päässyt näkemään. "Tantas personas importantes, experiencias inolvidables, recuerdos que siempre llevaré conmigo"

Tähän mennessä ei oo vielä ollut tarvetta valittaa, mutta nyt on. Nimittäin ihana rakas kouluni. Mun hermot on  jo ihan puhki kuluneet, et en suoraan sanottuna tiiä miten tuun kestämään sitä. Ensinnäkin oon pari kolme vuotta nuorempien luokalla ja tunnen itteni välillä niin vanhaks (ja fiksuks). Välillä en oikeesti vaan kesti niitä lasten juttuja eli kuulokkeet korvaan ja reggaetonit täysille. Totta kai mulla on hyviä kave
reita siellä, ja välitunnit on parhaita, mutta oppitunneilla lähinnä tekee mieli hypätä kaivoon. Kiitos vaan viime vuoden vaihtareille, että meitä kohtaan ollaan niin tiukkoja. Tunneilla pitää olla semi hiljaa tai no mun ei ainakaan anneta puhua. Värjätyt kynnet ja isot korvikset on mm. kiellettyä. Väärä uniformu eli kollarit hamepäivänä, kiellettyä. Juuri tästä syystä ja kynsistä oon saanut valituksia, vetosin vaihtarikiloihin ja käskettiin laihduttaan. Koulusta puuttuminen on käytännössä mahdotonta, koska ykkösmami saa valitukset ja joutuu selvittää poissaolot. Rinnakkaisluokalla on sveitsiläinen Nicola, ja oon huomannu miten meitä kohdellaan niin eri tavalla. Mulle aina valitetaan ja Nicola vaan chillailee, tasa-arvo?

la onu - malli-yk  

vielä kun me kaikki oltiin täällä vallessa

Kaikki vaihtarit alkaa täältä pikku hiljaa lähteä, mutta on onneks vielä yli kuukausi jäljellä. Suurin osa siitä ajasta meneekin koulussa, jei. Tuntuu vaan, ettei aika riitä kaikkeen, aiemmissa perheissä vierailuun, kavereiden ja vaihtareiden kanssa olemiseen. Käyn edellisissä perheissä joka viikko, ainakin sen kerran. Välillä tai oikeestaan useimmiten nää mamit ymmärtää mua paremmin kuin mun luokkalaiset. Jos mulla on joku ongelma, niin sieltä tulee kyllä aina ratkaisu. Eniten tulee varmasti ikävä just näitä perheitä. Vaihtarit on ihan parhaita, ja niin monet on pitäny jo hyvästellä, que triste:( Toisaalta hirveetä lähtee viimeisenä, kun joutuu hyvästelee kaikki vuorotellen. Yi Hsien ja Nicola lähtee mun kanssa samalla lennolla Amsterdamiin, ja koska ne on mun edellisissä perheissä, niin kaikki mun perheet tulee lentokentälle. Ois varmaan vaikeempaa, jos ei ois ollu perheenvaihtoja.. mut en silti tuu selvii. En vaan haluu jättää näitä kaikkia ihania ihmisiä. Tänne tullessa todo fresco ja nyt suoraan sanottuna pelottaa. Onneks vielä puuttuu paljon aikaa (näin haluun ainakin ajatella).

he viajado bastante, gracias a mis familia y a los rotarios ! paikat jotka tunnen.. 

Ja koska en menny tänään kouluun, niin teen kirjottelen vielä meiän mahtavasta 9 pvän Ecuadortourista. Toivotaan ettei tästä ei tuu valituksia, jaja. Aamulla ei vaan lähteny ääntä ja oli kipee olo.
Hasta pronto chaaaos!