Las Islas Galápagos

Hola! Galapagossaarilta on nyt kotiuduttu, vaikka mielellään oisin halunnu jäädä sinne, mutta nyt on yksi maailman ihmeistä koettu. Monet sanoo, että et ole käynyt Ecuadorissa, jos et ole käynyt Galapagossaarilla. Oli jotenkin jännä huomata, miten erilaista siellä oli, ihan kuin oltais oltu kokonaan eri maassa. Retki todellakin valió la pena, ja oli aivan huippu!!! Gracias sponsoreille:)

DÍA 1 viernes perjantai

Matka kohti Galapagossaaria alkoi  herätyksellä aamuviiden jälkeen. Papin kyydillä triangulolle, mistä matka jatkui Alman (Saksa) ja Yi-Hsien (taiwan) kotien kautta taksilla kohti Quiton uutta lentokenttää. Uusi kenttä ei oo ollut käytössä vielä edes kuukautta, joten kaikki oli hienoa ja kallista, 14 dollaria hampurilaisesta.. Quitosta lennettiin Guayaquilin kautta San Cristobalin saarelle, jonne laskeuduttiin iltapäivällä. En tajuu, miten nää ei osaa kirjottaa mun nimee oikein lentolippuun, no me llamo Lina. Olin fiksu aamulla ja lähdin matkaan shortseissa, mikä oli hyvä valinta Galapagosten helteissä, aamusta en sano mtn:D Galapagoksille pääsystä täytyi maksaa 25$, ilman ecuadorilaista opiskelijakorttija hinta olisi ollut nelinkertainen..
Hotellille saapumisen jälkeen vuorossa oli ensimmäiset vierailukohteet: Galapagosten historiasta kertova museo (centro de interpretación) ja playa! Museo oli oikeesti ihan älyttömän kiinnosta ja ymmärsinkin vielä kaiken. Rannalla pääsin samaistumaan merileijoniin, kiitos vaihtarikilot.. Jos nekin oli rantakunnossa, niin kyl mäkin:)
Illalla chillailtiin rantakaduilla. Pitkästä aikaa oli turvallinen olo kävellä kaduilla, ja oli outoa nähdä lapsia leikkimässä kymmenen aikaa illalla. Täällä Vallessa kun tulee seuratuksi jo iltapäivällä..

DÍA 2 sábado lauantai

Ryhmiin jakautuneina lähdettiin veneillemään. Meiän ryhmä tunnnettiin sitten nimella mantarayas ne on siis niitä lettukalojen tyyppisiä kaloja. Ekana mentiin snorklailemaan kalojen ja merileijonien sekaan ihanan turkoosiin ja lämpimään mereen. Snorkkaillessa käännyin ja tajusin, että merileijona tuijottaa parin metrin päässä, no panic. Matka jatkui León Dormidolle eli Nukkuvalle leijonalle joka cruzamos (?). Virtauksia oli niin paljon, ettei siellä alapuolella olevia haikaloja näkynyt. Päivän viimeisenä vierailukohteena oli ihana ranta. Satamaan palatessa näin suomi-veneen, mutta niihin suomituristeihin en valitettavasti törmänny. Illan väri oli pitkälle punainen, sillä kaikki oli enemmän tai vähemmän palaneita. Kuuluin onneksi niihin vähemmän palaneisiin. Aiai polttaa, sattuu ää.. näitä valituksia en vaan yksinkertaisesti kestä. Laittakaa paljon aurinkorasvaa, paita päälle ja ottakaa särkylääkettä, ihan näin vinkkinä:)

DÍA 3 domingo sunnuntai

Vuorossa oli saaren vaihto. San Cristobalin saarelta lähdettiin Santa Cruzin saarelle. Matkalla piipahdettiin Santa Fen saaren luona tekemässä snorklailua. Ensimmäinen snorklaus (tajuutteko miten vaikee sana toi on?! hacer snorkel..) päättyi äkkiä meduusojen kanssa yhteydenottoihin, sain vaan yhden pistoksen ja senkin veneessä. Santa Cruzissa päästiin astetta luksuksempaan hotelliin, tai no meiän huone sattu oleen niitä huonoimpia. Iltapäivän helteessä käveltiin Tortuga Baylle. Oli ehdottomasti (ehdottomattomasti ? miks en osaa enää taivuttaa näitä pinche sanoja?) mutta siis se oli definitivamente hienoin ranta, jonka oon ikinä nähny!!

DÍA 4 lunes maanantai

Tätä vierailua kaikki oli oottanut, nimittäin jättikilppareita! Ne oli niin söpöjä ja isoja, aaws:) Vierailtiin myös piraattien tekemillä luolilla ja snorklailtiin jälleen. Meiän laivan kapteenit oli rentoja ja antoi meiän chillailla laivan kannella aurinkoa ottaen. En muuten palanu, mistä yllätyin itekin.. Vihdoinkin oon ees vähän ruskee. Bronceadoria aurinkorasvan sijasta niin hyvä tulee;) Eksyttiin vähän keskellä Tyyntä valtamerta, kun matka kesti huomattavasti kauemmin kuin muilla ja oltiin menty väärään suuntaan. Illalla Santa Cruz kierros shoppailun merkessä. Eihän sitä Galapagoksilta voi lähteä ilman turistikrääsää.

DÍA 5 martes tiistai FELIZ CUMPLEAÑOS YO !

Sain kivan herätyksen kuuden aikaan aamulla, kun ensimmäinen mami (mulla on ongelmia nimittää näitä perheitä ymmärrettävästi) soittaa hyvät synttärit. Aamupalalle mennessä joka puolelta kuului happy birthdaytä ja feliz cumpleañosia, en varmaan oo ikinä saanut niin paljon onnitteluja. Edessä oli enää yksi vierailu: Los Gemelos eli kaksoset, kaksi samankaltaista kraatteria. Suuntana Baltran saari, lentokenttä ja Quito. Olisin niin halunnu jäädä vielä rannalle merileijonien seuraksi (missä oli ne rantaleijonat..) Olisi voinut olla "fiksu" ja hävittää matkalaukku ja passi lentokentälle mennessä ja jäädä chillailemaan Galapagoksille vielä yhdeksi päiväksi.. Sinne siis jäi yksi vaihtari, jolle kävi niin. MIKSI en tehny niin?!

Mun 19v synttäreitä juhlittiin suvun kesken. Tädin pojalla oli myös samana päivänä synttärit, joten käytiin siellä kakulla ja kotona syötiin suklaakakkua, joka ecuadorilaisen perinteen mukaan löysi tiensä mun naamaan. Illalla kymmenen aikaan päätettiin perheen kanssa lähteä vaihtareiden kantapaikkaan Western Barin (normiravintola kylläkin) syömään pizzaa mun synttäreiden kunniaksi. Kukaan ei edellenkään usko, että mulla on 19v, koska näytän edelleen 16v. Koulussakin sain cumpleaños feliz-laulut pariinkin kertaan.

qué muerda el pastel/ pure kakkua ja kakkua tulee sun naamaan

 Lentoliput Suomeen päin on varattu, ja sinne pohjoisnavan tuntumaan olis tarkotus saapua 21.7.
 EN HALUA piste.

Huomenna tutustumaan eculaisiin lääkäreihin ja keskiviikkona keskustelemaan rotareitten kanssa perheenvaihdosta, kukas se on taas valittamassa ettei halua.. en ikinä aatellu, että perheenvaihtaminen ois näin vaikeeta, mutta tällä kertaa me kaikki kuusi vaihtari ollaan samaa mieltä ja halutaan pysyä nykyisissä perheissä. vamos a ver.. mut Ecuador kiittää ja kuittaa tältä erää, chao!

Resumen de seis meses

Kuuden Ecuadorissa vietetyn kuukauden jälkeen tein pienen tiivistelmän täällä vietetystä ajasta.

Muistan hyvin sen päivän, kun lähdin. Täynnä innostusta nähdä uusi maa, uusia ihmisiä ja oppia uusi kieli ja kulttuuri. Kuitenkin se päivä oli elämäni oudoin päivä. En tiennyt, minne tarkalleen olin menossa. En silti halunnut kääntyä takaisin ja palata. Lentokoneen laskeutuessa Quitoon fiilis oli uskomaton. Ensimmäistä kertaa näin tulevan perheeni, puhuin espanjaa ja tervehdin kaikkia halauksin.

Sanottiin, että ensimmäiset kuukaudet vaihdosta ovat vaikeimpia. Mun kohdallani ei ollut niin, kaikki oli paljon helpompaa kuin ikinä kuvittelin. Ensimmäinen perhe teki kaiken niin helpoksi. Toisaalta tein paljon töitä päästäkseni ylipäätän vaihtoon, se ei ollut helppoa. Juuri sen vaikeuden takia arvostan kaikkea paljon enemmän ja nautin tästä ajasta enemmän. Kyllä, olen ylpeä itsestäni. Ihan sama, mitä muut ajattelevat.

la plaza de la independencia, pvm järkyyttää?!

Puolessa vuodessa muuttuu ihmisenä. Ennen mulla ollut yhtään kärsivällisyyttä. Olin luultavasti maailman kärsimättömin ihminen. Täällä on pitänyt oppia kärsivällisyyttä, odottaa ja oppia elämään hetkessä. Aiemmin olin myös enemmän puntual. Nyt olen aina myöhässä. Miksi olisin ajoissa, kun muutkin ovat myöhässä. Yleensä pyrin lähtemään kotoa sovittuun tapaamisaikaan. Nyt pitää kuitenkin oppia puntualidad uudestaan, koska tämä perhe on enemmän puntual. Jos huomasitte, niin en muista suomenkielistä sanaa.. Yleensä sanon asiat suorempaan. Kaikki tekevät niin, joten miksen minäkin? Huomaa, että seura tekee kaltaisekseen. On siis ihan normaalia kuulla kommentteja painonnoususta tai että uusi hiusväri on outo. Voin hyvin nykyään sanoa esim. kaverille shoppailureissulla ”hei näytät muuten läskiltä tuossa paidassa”.

Heti lentokentälle saapuessani tutuistuin halaus-ja poskipusu tervehdyksiin ja hyvästelyihin. Niihin tottui oikeastaan heti, ja nyt en voisi kuvitellakaan muuta tapaa tervehtiä. Aamulla hyvät huomenet ja illalla hyvät yöt sanotaan halaten.Tämä tapa on niin ihana, etten halua luopua siitä!

Toisaalta tuntuu, että olen vähemmän kypsempi  kuin aikaisemmin. Pyydän luvan lähteä ulos, mutta toisaalta se on normaalia täällä, yksi osa kulttuuria. Kysymys on tietysti turvallisuudesta. Jonkun pitää aina tietää, missä olen, ja sen ymmärrän oikein hyvin. Ensimmäiseen 5kk:n en edes kävellyt kadulla yksin muutamaa kymmentä metriä enempää. Yksin kävely on suht epämielyttävää, koska kaikki tuijottaa ohimenevaa gringaa, osa huutelee holahola hello. Pimeän aikaan yksin kävely samoin kuin julkinen liikenne on ehdoton ei. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja turvallisuudesta kun huolehtii, niin hyvin menee.

Ennen oikeastaa vihasin tanssimista ja nyt oikeasti tykkään siitä. En voisi kuvitellakaan fiestoja ilman tanssimista. Totta kai tanssitaito on kehittynyt. Reggeatonia, cumbiaa, merengueä ja salsaa on tullut tanssittua. Kuitenkin tärkein tanssi, jonka olen oppinut on.. gangnam style !

vamos a la playa, a mí me gusta bailar

Olessani ainut suomalainen vaihtari olen oppinut niin paljon enemmän. Olen ”joutunut” tekemään esityksen talent-shown ja edustamaan miss-kilpailussa. Vaihtariretkillä ei tietenkään ole ketään suomea puhuvia vaihtareita, mutta aina löytyy seuraa ja näin tutustun paremmin muihin kulttuureihin ja vaihtareihin. Muilta vaihtareilta olen oppinut niin paljon asioita heidän kulttuureistaan ja tavoistaan. Loppupeleissä me vaihtarit ajatellaan samalla tavalla ja ymmärretään toisiamme täydellisesti.

los chicos de intercambio del valle

antes del concierto de PITBULL

En itse asiassa edes muista, miten puhuin espanjaa, kun tulin tänne. Ymmärsin melko paljon, mutta puhuin huonosti. Matkalla lentokentältä kotiin en edes osannut sanoa omaa ikääni espanjaksi.. Vähitellen espanja parantui,ja jo viikon jälkeen ero oli huomattava. Opin yllätävän nopeasti. Eräänä päivänä vain huomasin, että espanja kuulosti ihan suomelta, ymmärsin kaiken. Nyt voin hyvinkin sanoa, että puhun espanjaa sujuvasti. Espanjan puhuminen on paljon luontevampaa kuin englannin, ja itse asiassa puhun espanjaa paremmin. Päivittäin käytän ecuadorilaisia sanoja ja sanontoja sekä quichuasta peräsin olevia ilmauksia. Katson kaikkia elokuvat ja ohjelmat espanjaksi dubattuna. Vaihdan aina dubaukselle, jos se on mahdollista. Toki tekstitykselläkin ymmärrän kaiken. Yksinkertaisesti vaan rakastan puhua espanjaa. 

bañándose en una cascada

Koulu on paikka, jossa olen oppinut eniten espanjaa. Suhde kouluun on enimmäkseen viha-rakkaussuhde. Tunnit ovat tylsiä, mutta kavereita siellä on paljon ja heitä on aina kiva nähdä. Koulu on todella tiukka, ja oppilaita kohdellaan kuin lapsia. Olen myös pari vuotta nuorempien seurassa, mikä ei yleensä haittaa. Näytän ”onneksi” kaksivuotta nuoremmalta niin sopeudun joukkoon täydellisesti. Koulustahan ei myöskään olla poissa ilman lääkärintodistuksia. Ensimmäinen perhe maksaa koulumaksut ja selvittää mun poissaolot, enkä halua aiheuttaa heille ongelmia.

seksikäs joulumuori ja joulupukki xd

Suomen koulusysteemiä olen oppinut arvostamaan, sitä että saa itse valita aineet, tehdä lukujärjestykset, selvittää poissaolot itse (=pummia) ja saa aikuisten kohtelua. Ja tietysti sen ilmaisuutta. Mun koulu on kallis eikä kaikilla olisi todellakaan varaa maksaa sitä. En ole ikinä nähnyt näin paljon köyhyyttä kuin täällä. Lapsia työskentelemässä kaduilla, hökkelitaloja ja mummoja kerjäämässä rahaa.

Quito norte /pohjois-Quito

Ruokailutavatkin on tässä puolen vuoden aikana muuttuneet. Jaksan syödä käsittämättömät annokset kerralla ja uskallan pelottomattomasti kokeilla uusia ruokalajeja. Niin marsut kuin sian nahkatkin on mennyt hyvillä mielin kurkusta alas. Huomaan eron Nestean ja Fuzetean välillä. Syön hotdogeja perunalastuilla, keittoa poppareilla ja laitan ajia joka ruokaan. Ecuadorilainen ruoka on ihan superhyvää! En oo syönyt mitään pahaa koko aikana, kaikki mitä lautaselle on laitettu, on ollut hyvää ja syötävää. Perheet on myös olleet erittäin tyytyväisiä, että syön kaikkea. 

Tästä maasta löytyy kaikki, mitä voi kuvitella: lumihuippuiset tulivuoret, kilometrien pituisen rannat ja kuuman kostea sademetsä kaikkine eläimineen Galápagossaaria unohtamatta. Olen käynyt 10 eri provinssissa, kiitos siitä mun mahtaville perheille ja rotareille! Olen tuijottanut tuntikausia maisemia auton ikkunasta, mutta en silti ikinä tylsisty. Täytyy myöntää, että kyllä tämä vuoristo mielyttää eniten silmää.

Sen lisäksi, että olen nähnyt uskomattomia paikkoja, olen tehnyt uskomattomia asiaoita:

soutanut tulivuoren kraatterissa, ratsastanut muulilla ja hevosella tulivuoren rinteillä, uinut kuumissa lähteissä ja vesiputouksessa, ottanut aurinkoa Tyynenmeren rannalla, ollut lumisateessa ja uinut piranjoiden seassa sademetsässä. Kaikki yhdessä maassa!

cañon

mis ñaños

Kuuteen kuukauteen mahtuu myös ei-niin-hyviä hetkiä, mutta niitä on yllättävän vähän, paljon vähemmän kuin Suomessa. Kaikkein vaikeimmaksi hetkeksi nimeäisin perheenvaihdon ja ensimmäisen yön uudessa perheessä. Ennen vaihtoa pelkkä vaihdon ajatteleminen oli suoraansanottuna hirveää. Tein kyllä kaikkeni, ettei tarvitsisi vaihtaa. Käytiin mamin rotareille sanoo, "meillä menee todella hyvin, ollaan todella tyytyväisiä". Sitten tuli se ilta, kun aina niin mukava rotarysetä tuli hakemaan uuteen perheeseen, ja ensimmäinen Ecuadorin koti, jonne saavuin leveä hymy naamalla, jäi taakse kyynelten sumentamana. Saavuin kuitenkin toiseen Ecuadorin kotiini hymyillen. Sain hyvän vastaanoton, mutta silti ensimmäinen ilta meni ikävöidessä ensimmäistä perhettä. Ymmärrän kuitenkin rotereiden perheenvaihdon tarkoituksen eikä aikaa ei ole tuhlattavaksi, vaan pitää nauttia joka hetkestä. Fakta vaan on se, että ilman perheenvaihtoa olisi ollut helpompaa. 

el día número 3 / 3. pvä

la primera familia

Mulla on ollut järkyttävän paljon onnea perheiden kanssa. Kaksi todella ihanaa perhettä, jotka tykkää viedä mua lähialuille ja näyttää paikkoja. Ensimmäinen perhe on tietysti se tärkein, ensimmäinen kontakti tässä maassa, ensimmäiset ihmiset, joihin tutuistuin. 4,5 kuukaudessa he oppivat tuntemaan minut ja huomaamaan heti, jos joku asia ei ollut niin kuin sen piti. Minä myös opin tuntemaan heidät. He ovat ehdottomasti hienoimpia ihmisiä, jotka tunnen ja äärettömän tärkeitä mulle. Minua kohdeltiin kuin tytärtä kaikkinen oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Toinen perhe on tietenkin erilainen, mutta todella ihana. Kaikki ovat todella mukavia ja rentoja. Sisäpiirivitsejäkin löytyy vaikka muille jakaa. Tiedän, että voin aina palata molempiin perheisiin ja sen varmasti teenkin, kun tänne tulen tämän vaihtovuoden jälkeen tänne vierailemaan. Les quiero mucho!

Perhe on täällä ylipäätäänkin paljon läheisempi ja laajempi käsite kuin Suomessa, joten perheen merkitys on myöskin muuttunut. Arvostan perhettä paljon enemmän ja ymmärrän, miten paljon te olette mun eteen tehnyt. Ootte rakkaita! <3>

Kaiken kaikkiaan nämä kuusi kuukautta ovat täynnä unohtumattomia kokemuksia, henkeäsalpaavia paikkoja ja paljon ihania ihmisiä. En vaihtaisi sekuntiakaan pois, ehdottomasti parhaat kuukaudet ikinä!

ps. kirjotin tämän ensin espanjaksi ja käänsi siitä suomeksi. Voin julkaista espanjankielisen version, jos joku haluaa. Espanjaksi oli jotenkin helpompi ilmaista asiat.