Se acabó el tiempo

Hola !

Oon ollu Suomessa jo yli viikon ! Pahimmasta alkujärkytyksestä ja kulttuurishokista on onneks selvitty. Ensimmäiset päivät oli täällä suoraan sanottuna hirveitä, oli kylmää ja ympärillä oli vaan puita. Missä oli päiväntasaajan polttava aurinko ja ihanat vuoret ? Suomen kieli ei sujunut eikä kyllä suju vieläkään. mulla on 19v, puutun koulusta, mut pitää tehdä kuuntelee se kappale. Lauseen keskelle eksyy espanjan sanoja ja jopa eläinlääkärillä kysyttiin, olenko suomalainen. Kävelin vesilasin kanssa ympäri keittiötä etsien vesipulloa, ja hanaveden juominen tuntuu edellineen jotenkin likaiselta, vaikka se on ihanan kylmää. Kävelen joka paikkaan kengät jalassa ja tervehtiminen vaikuttaa erittäin epäystävälliseltä ! Muutamat itkupotkuraivarit on tarvinnu ja lentoja Quitoon on jo käyty metsästämässä. Välillä ärsyttää niin paljon olla täällä ja haluisin vaan lähtee takas !

En ikinä ehtiny kirjottaa parista viimeisestä kuukaudesta. Ongelmat suomen kielen kanssa oli varmasti toisena syynä. Jokainen lause, jonka kirjotin kuulosti tyhmälle ja kielioppi jotain kamalaa (sitä se on edelleen, jaja koittakaa kestää).

Kolmannen perheen tytär tuli takasin kesäkuun alussa, ja siitä lähtien mulla rupes menee paljon paremmin siellä perheessä. Ollaan tosi erilaisia, mutta tultiin toimeen super hyvin. Maalattiin kissoja pikkutunneille asti, naurettiin liikaa, etsin mun piilotettua passia, kiljuin kun mut säikytettiin jaja. Sofia kuuluu ehdottomasti mun parhaisiin kavereihin, ja mun lähdön jälkeen ollaan juteltu skypessä monta kertaa. Siskojen ja perheen äidin kanssa tulin tosi hyvin toimeen, mutta perheen isän kanssa ei juttu luistanut millään. Käytiin kuitenkin melkein koko perheen voimin parilla retkellä. Ensimmäinen retki suunnattiin Panecillo-patsaalle ja toinen eläintarhaan, jättikilpparit on vaan niiiin söpöjä aaaws.

Juhlat oli paikka, minne en hermanitaa saanut raahattua. Vikat viikot oli aika juhlapainotteisia jaja. Jäähyväisjuhlia, synttäreitä, koulunloppu bileet jne. Quiton yöhönkin käytiin tutustumassa. Koska olin kiltti ja kunnollinen vaihtari, niin fiestakertomukset ei kuulu tänne, mutta luokan järjestämää chivaa voisin vähän valottaa. Ajeltiin sellasella bilerekalla/bussilla ympäri Los Chillosin laaksoa canelazo-mukit kaulasta roikkuen piste.

Jäähyväiset oli toinen toistaan vaikeempia, ei ehkä sittenkään ollu hyvä idea lähteä viimeisenä. Valle ei vaan ollu sama ilman kaikkia vaihtareita. Omat despedidat oli ehdottomasti vaikeimmat ja koko viimeinen viikko oli vaikee. Yritin nauttia kaikesta, mutta stressi pukkasi päälle niin pahasti, että hiukset lähti ja yhtenäkään yönä ei nukuttu yli 6h. Laukut ja lahjat perheille tein sopivasti yöllä, kun muut nukku.

kolmas perhe lentokentällä

Vikan viikon ohjelma:
maanantai:  Quitossa shoppailua, San Luis Shopping Vallessa, kakkosperhe ja papin synttärit
tiistai: San Luis leffaa ja playzone, ykkösperhe vierailu, laukut oli vielä tekemättä ja stressitaso oli järkyttävä
keskiviikko: San Luis ja päivä mun parhaan kaverin Carolinan kanssa niillä, chao :(
torstai: Iltapäivä kavereitten kanssa ja illalla ykkösperhe vei jäähyväisillalliselle italialaiseen.
perjantai: kampaaja, manikyyri, pedikyyri, rotareitten vierailu ja kakkosperheen luona reunion meille vikoille vaihtareille, itkemistä.
lauantai: aamupala café de la vacassa ja suuntana lentokenttä, CHAO HASTA LUEGO

1ra familia

italialaisella cn la 1ra familia

Lauantai 20.pvä heinäkuuta oli ehdottomasti elämäni hirvein päivä. Voisin elää koko vaihtovuoden uudestaan, mutta sitä päivää en! Huonosti nukutun yön jälkeen mut herätettiin ja vietiin San Luisiin syömään jäätävän iso aamupala ennen kentälle lähtöä.


Kentälle tuli mun kaikki perheet, koska Yi Hsien ja Nicola lähti samalla lennolla. Kerrankin olin iloinen, että kone lähti myöhässä ja missasin koneen, eipä tarvinnut stressata lyhyttä vaihtoaikaa ja sain enemmän aikaa Ecuadorissa. Lentokentällä otettiin viimeiset kuvat kaikkien kanssa ja itkettiin sitäkin enemmän. Oli hirveetä, kun ei tienny, milloin pääsee taas halaamaan niitä ihmisiä. Olin niin ilonen, ettei tarvinnut olla yksin matkassa. Turvatarkastuksen toisella puolella tuli itkukohtauksia kun Yi Hsien ja Nicola oli rauhallisia. Välilaskulla Guayaquilistä soittelin ykkös- ja kakkosmameilla ja Sofialla. 11h Amsterdamiin meni hitaasti ja 6h odotus Amssissa meni puolestaan mukavasti Yi Hsienin kanssa Starbucksissa ja espanjaa puhuen. Hyvästit, itkut (en oo ikinä itkeny noin paljoo yhen vrk:n aikana) ja suuntana Helsinki sadan thaimaalaisen seurana jaja. Matkoihin meni se reilut 33h ja nyt tosiaan toivoisin, että Ecuador olis lähempänä, mutta sataprosenttisen varmasti meen vielä takasin.

2da familia

Mulla on kova ikävä monia asioita erityisesti ihmisiä, mutta myös tapoja ja espanjan kieltä ! Reggaetonin tanssimista, San Luis ostaria, jugo de moraa, KFC, halpaa ruokaa, halpoja (ja haisevia) busseja, keltaisia takseja, jäätelöitä, auringon paahdetta, keltaisia tienreunuksia, korkeita rakennuksia, pääkaupungin vilinää, vuoristoa, rentoa asennetta, ihmisten lämpöä, haleja ja poskipusuja. Ihmisistä eniten ikävä on perheitä ja kavereita sekä tietysti meiän tiivistä vaihtariporukkaa. Varmasti tullaan vielä näkemään, mutta millon ?

Kirjotan vielä yhden postauksen, mutta todennäköisesti mun toisella kotimaisella eli espanjalla. Mun vaihtari vuosi oli ihana ja ylitti kaikki mun odotukset. En ikinä ois uskonu, miten perheistä voi tulla niin läheisiä, miten paljon nähtävää Ecuadorissa onkaan ja miten paljon vuodessa voi tapahtua. Ecuador maana oli mulle nappivalinta ja koko vuosi oli aivan mahtava ja uskomaton maailman ihanimpien ihmisten keskellä.

Ecuador, te quiero con todo mi corazón !

Hasta pronto !