6. kesäkuuta 2013

Qué harías si no tuvieras miedo?

HOLA :)

Lo siento, mulla ei yksinkertaisesti oo enää aikaa kirjoittaa tänne. Päiväohjelma menee suunnilleen näin: kouluun, kotiin, ulos ja myöhään eli yhdeksän jälkeen takasin. Perjantait ja viikonloput on asia erikseen.

winnie pooh y piglet, te quiero ñañita !
Viime viikolla pidin esitelmän tästä vaihtovuodesta rotaryklubille. Vielä pari tuntia ennen esitelmää mulla ei ollut yhtään kuvaa tämän perheen ihmisten kanssa, koirien kanssa kyllä. Yhtään kokonaista viikonloppua en oo täällä vieläkään viettäny.. Esitelmä meni kaikkiaan hyvin ja siitä ilmeisesti tykättiin. Yksi señora tuli jäkeenpäin kertomaan, että meinasi ruveta itkemään, kun oli kuulemma niin koskettava esitelmä ja mun ääni on niin rauhallinen. Espanjakin sujui kuin vettä vaan, oon oppinu ihan super paljon! Mikä harmittaa on se, ettei mun edelliset perheen saanu tulla katsomaan. Mulle ois ollu tosi tärkeetä, ettö just ne ihmiset, jotka on ollu niin iso osa tätä kaikkea, ois sen päässyt näkemään. "Tantas personas importantes, experiencias inolvidables, recuerdos que siempre llevaré conmigo"

Tähän mennessä ei oo vielä ollut tarvetta valittaa, mutta nyt on. Nimittäin ihana rakas kouluni. Mun hermot on  jo ihan puhki kuluneet, et en suoraan sanottuna tiiä miten tuun kestämään sitä. Ensinnäkin oon pari kolme vuotta nuorempien luokalla ja tunnen itteni välillä niin vanhaks (ja fiksuks). Välillä en oikeesti vaan kesti niitä lasten juttuja eli kuulokkeet korvaan ja reggaetonit täysille. Totta kai mulla on hyviä kave
reita siellä, ja välitunnit on parhaita, mutta oppitunneilla lähinnä tekee mieli hypätä kaivoon. Kiitos vaan viime vuoden vaihtareille, että meitä kohtaan ollaan niin tiukkoja. Tunneilla pitää olla semi hiljaa tai no mun ei ainakaan anneta puhua. Värjätyt kynnet ja isot korvikset on mm. kiellettyä. Väärä uniformu eli kollarit hamepäivänä, kiellettyä. Juuri tästä syystä ja kynsistä oon saanut valituksia, vetosin vaihtarikiloihin ja käskettiin laihduttaan. Koulusta puuttuminen on käytännössä mahdotonta, koska ykkösmami saa valitukset ja joutuu selvittää poissaolot. Rinnakkaisluokalla on sveitsiläinen Nicola, ja oon huomannu miten meitä kohdellaan niin eri tavalla. Mulle aina valitetaan ja Nicola vaan chillailee, tasa-arvo?
la onu - malli-yk  
vielä kun me kaikki oltiin täällä vallessa
Kaikki vaihtarit alkaa täältä pikku hiljaa lähteä, mutta on onneks vielä yli kuukausi jäljellä. Suurin osa siitä ajasta meneekin koulussa, jei. Tuntuu vaan, ettei aika riitä kaikkeen, aiemmissa perheissä vierailuun, kavereiden ja vaihtareiden kanssa olemiseen. Käyn edellisissä perheissä joka viikko, ainakin sen kerran. Välillä tai oikeestaan useimmiten nää mamit ymmärtää mua paremmin kuin mun luokkalaiset. Jos mulla on joku ongelma, niin sieltä tulee kyllä aina ratkaisu. Eniten tulee varmasti ikävä just näitä perheitä. Vaihtarit on ihan parhaita, ja niin monet on pitäny jo hyvästellä, que triste:( Toisaalta hirveetä lähtee viimeisenä, kun joutuu hyvästelee kaikki vuorotellen. Yi Hsien ja Nicola lähtee mun kanssa samalla lennolla Amsterdamiin, ja koska ne on mun edellisissä perheissä, niin kaikki mun perheet tulee lentokentälle. Ois varmaan vaikeempaa, jos ei ois ollu perheenvaihtoja.. mut en silti tuu selvii. En vaan haluu jättää näitä kaikkia ihania ihmisiä. Tänne tullessa todo fresco ja nyt suoraan sanottuna pelottaa. Onneks vielä puuttuu paljon aikaa (näin haluun ainakin ajatella).
he viajado bastante, gracias a mis familia y a los rotarios ! paikat jotka tunnen.. 

Ja koska en menny tänään kouluun, niin teen kirjottelen vielä meiän mahtavasta 9 pvän Ecuadortourista. Toivotaan ettei tästä ei tuu valituksia, jaja. Aamulla ei vaan lähteny ääntä ja oli kipee olo.
Hasta pronto chaaaos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti