Son las cosas pequeñas

Buenas! Lauantaina tuli täyteen 3 kuukautta Ecuadorissa, ja sen kunniaksi päätin tehdä listan niistä asioista, jotka saa mut hymyilemään/tekee onnelliseksi. Niitä on oikeesti paljon, enkä jaksa listata kaikkia, mutta jotain edes. Lisäksi vielä ennen julkaisematonta kuvamateriaali 3kk:n varrelta.

1. Positiiviset kommentit mun espanjasta. Näitä oon kuullut viime aikoina paljon, ja aina tulee hyvä mieli, kun muutkin huomaa espanjan kehityksen. Aina kun tapaan uuden ihmisen, tulee kommenttia: puhut hyvin, yms. Perhe ja kaverit kuitenkin tietää, mistä on lähdetty liikkeelle, joten ne kommentit ehkä lämmittää mieltä eniten. On kehuttu sujuvuutta ja ääntämistä. Joka päivä kuitenkin paremmin ja paremmin, mutta aina on parantamisen varaa.

2. Ne hetket kun tajuan, että hei mä puhun espanjaa. Puhun koko ajan, mutta välillä tulee ahaa-elämyksiä, kun selittää jotain pitkää juttua espanjaksi ja muut vielä ymmärtää sen hyvin.

3. Pikkuasioitten hoitaminen espanjaksi. Mut on laitettu ostaa tiettya purkkaa tai empanadoja, ja oon saanut ostettua oikeat asiat. Tai leffalippujen ostaminen, kampaajalla jne.

mami <3 td="td">

4. Spontaanit halaukset. Näitä harrastaa kaikki, mami ostarilla, kaverit koulussa yms. Itse asiassa harrastan näitä nykyään itekin:)

5. Girls' talk mamin kaa. Girls' talkeja tarvitaan aina oli sitten missäpäin maapalloa tahansa.

6. Yhteiset ruokailuhetken koko perheen kanssa, etenkin viikolla, jos kerrankin satutaan yhtä aikaa olemaan kotona.

7. Meidän mikron disfrute/nauti-toivotus. Äiti osta meille tällainen mikro, por favor!

Thanksgiving/ El día de la acción de gracias ft. vaihtarit

8. Huoltoaseman "sonría le estamos filmando"-kyltti.

näin käy ku mut jätetään yksin kotiin

9. Quiton valot yöllä. Täältä alhaalta päin katsottuna näyttää niin ihanalle. Nämä maisemat on muutenkin ihanat: vuoret, lumihuippuinen Cotopaxi, palmut yhdistettynä aurinkoon.

10. Rakastan sitä tunnetta, kun aurinko polttaa ja on kuuma! nauran teille, kun palellutte siellä lumen keskellä.

el examen de química con las felicitaciones jaja !

11. Ne hetket koulussa, kun opettajat kehuu mua. Sitä ei siis tapahdu usein, koska en opiskele, jaja. Mutta matikka on niin piece of cake, kun on käynyt sen 11kurssia pitkää matikkaa. Kemian opettaja kirjoitti mun kokeeseen kunnon onnitteluviestin mamille ja kehui hyväksi oppilaaksi. Liikassa myös tulee positiivisia kommenteja ja no siihenhän ne sit loppuukin. Yleensä kuulen señorita istu kunnolla tai istu, ole hiljaa, missä läksyt?

12. Suomen kielen jäätäminen. "Mulla on 18v, monta vuotta sulla on?" kuulostaa mun korvaan aivan järkevältä, kuten myös kavereiden tekeminen, bussin ottaminen. Sanat on välillä vaan niin hukassa, niitten taivutuksesta puhumattakaan tai yhdyssanoista. Oon pari kertaa sujuvasti väittänyt Elsinginin olevan Suomen pääkaupunki. 

mi prima

13.San Luis-sähläykset. 3kk:n aikana tää ostari on kierretty niin moneen kertaa, ja siellä on koettu monet jäätävät naurukohtaukset ja niitä seuraavat tuijotukset, aina on ollut hauskaa, kavereitten kaa tai vaihtareitten. 

San Luis-kierroksella ft. Elyse & Sydney

14.Ruoka tekee mut aina iloiseksi, koska se on  hyvää. Nyt pitää kuitenkin rajottaa, koska en haluu sulautua mursujen joukkoon Galápagos-kuvissa.

15. Ne hetket, kun tajuun että hymyilen ilman mitään syytä. Tunnen olevani oikeassa maassa, oikeassa kaupungissa ja oikeassa perheessä. Oon vaan niin onnellinen:)

Quito Norte

Tässä 3kk:n varrella on ollut niin paljon hyviä hetkiä ja paljon aivan mahtavia asioita on tullut tehtyä ja koettua. Eniten iloitsen ihanasta perheestä, hyvistä kavereista ja huomattavasta espanjan kehityksestä. Perheenvaihdosta en viitsi enää edes valittaa, koska on aivan selvää, mitä mieltä oon siitä. Edessä se on kuitenkin tammikuussa, halusin tai en.

mi familia <3 td="td">

Kaikista kaupungeista, missä oon käyny täällä Ecuadorissa, tykkään eniten Quitosta. Oon nähnyt monia kaupunkeja rannikolla, mut kyllä tää Quiton lähiympäristö on oikea paikka mulle. Täällä on paljon näkemistä ja tämä pääkaupunkin aksentti on mun korvaan miellyttävin, aksentit tosiaan eroaa paljonkin rannikon ja vuoriston eriosien välillä.

Uusimman Crepúsculon, Amanecer parte II (Twilight siis), kävin katsomassa mun veljen ja isovanhempien kanssa. Perjantaina suuntana oriente eli Amazonille lähdetään seikkailemaan ötököiden syötäväksi. Yritän ainakin selvitä hengissä. Tulee varmasti ihan huippua! 

Besitos y abrazos, chao !

ps. kannattaa jutella taksikuskille mukavia niin saa hinnasta selvää alennusta, varmasti auttaa jos on suomalainen blondi. Suosittelen myös matkustamista ilman, että on mitään hajua minne on menossa, se on erittäin mielenkiintoista!