Resumen de seis meses

Kuuden Ecuadorissa vietetyn kuukauden jälkeen tein pienen tiivistelmän täällä vietetystä ajasta.

Muistan hyvin sen päivän, kun lähdin. Täynnä innostusta nähdä uusi maa, uusia ihmisiä ja oppia uusi kieli ja kulttuuri. Kuitenkin se päivä oli elämäni oudoin päivä. En tiennyt, minne tarkalleen olin menossa. En silti halunnut kääntyä takaisin ja palata. Lentokoneen laskeutuessa Quitoon fiilis oli uskomaton. Ensimmäistä kertaa näin tulevan perheeni, puhuin espanjaa ja tervehdin kaikkia halauksin.

Sanottiin, että ensimmäiset kuukaudet vaihdosta ovat vaikeimpia. Mun kohdallani ei ollut niin, kaikki oli paljon helpompaa kuin ikinä kuvittelin. Ensimmäinen perhe teki kaiken niin helpoksi. Toisaalta tein paljon töitä päästäkseni ylipäätän vaihtoon, se ei ollut helppoa. Juuri sen vaikeuden takia arvostan kaikkea paljon enemmän ja nautin tästä ajasta enemmän. Kyllä, olen ylpeä itsestäni. Ihan sama, mitä muut ajattelevat.

la plaza de la independencia, pvm järkyyttää?!

Puolessa vuodessa muuttuu ihmisenä. Ennen mulla ollut yhtään kärsivällisyyttä. Olin luultavasti maailman kärsimättömin ihminen. Täällä on pitänyt oppia kärsivällisyyttä, odottaa ja oppia elämään hetkessä. Aiemmin olin myös enemmän puntual. Nyt olen aina myöhässä. Miksi olisin ajoissa, kun muutkin ovat myöhässä. Yleensä pyrin lähtemään kotoa sovittuun tapaamisaikaan. Nyt pitää kuitenkin oppia puntualidad uudestaan, koska tämä perhe on enemmän puntual. Jos huomasitte, niin en muista suomenkielistä sanaa.. Yleensä sanon asiat suorempaan. Kaikki tekevät niin, joten miksen minäkin? Huomaa, että seura tekee kaltaisekseen. On siis ihan normaalia kuulla kommentteja painonnoususta tai että uusi hiusväri on outo. Voin hyvin nykyään sanoa esim. kaverille shoppailureissulla ”hei näytät muuten läskiltä tuossa paidassa”.

Heti lentokentälle saapuessani tutuistuin halaus-ja poskipusu tervehdyksiin ja hyvästelyihin. Niihin tottui oikeastaan heti, ja nyt en voisi kuvitellakaan muuta tapaa tervehtiä. Aamulla hyvät huomenet ja illalla hyvät yöt sanotaan halaten.Tämä tapa on niin ihana, etten halua luopua siitä!

Toisaalta tuntuu, että olen vähemmän kypsempi  kuin aikaisemmin. Pyydän luvan lähteä ulos, mutta toisaalta se on normaalia täällä, yksi osa kulttuuria. Kysymys on tietysti turvallisuudesta. Jonkun pitää aina tietää, missä olen, ja sen ymmärrän oikein hyvin. Ensimmäiseen 5kk:n en edes kävellyt kadulla yksin muutamaa kymmentä metriä enempää. Yksin kävely on suht epämielyttävää, koska kaikki tuijottaa ohimenevaa gringaa, osa huutelee holahola hello. Pimeän aikaan yksin kävely samoin kuin julkinen liikenne on ehdoton ei. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja turvallisuudesta kun huolehtii, niin hyvin menee.

Ennen oikeastaa vihasin tanssimista ja nyt oikeasti tykkään siitä. En voisi kuvitellakaan fiestoja ilman tanssimista. Totta kai tanssitaito on kehittynyt. Reggeatonia, cumbiaa, merengueä ja salsaa on tullut tanssittua. Kuitenkin tärkein tanssi, jonka olen oppinut on.. gangnam style !

vamos a la playa, a mí me gusta bailar

Olessani ainut suomalainen vaihtari olen oppinut niin paljon enemmän. Olen ”joutunut” tekemään esityksen talent-shown ja edustamaan miss-kilpailussa. Vaihtariretkillä ei tietenkään ole ketään suomea puhuvia vaihtareita, mutta aina löytyy seuraa ja näin tutustun paremmin muihin kulttuureihin ja vaihtareihin. Muilta vaihtareilta olen oppinut niin paljon asioita heidän kulttuureistaan ja tavoistaan. Loppupeleissä me vaihtarit ajatellaan samalla tavalla ja ymmärretään toisiamme täydellisesti.

los chicos de intercambio del valle

antes del concierto de PITBULL

En itse asiassa edes muista, miten puhuin espanjaa, kun tulin tänne. Ymmärsin melko paljon, mutta puhuin huonosti. Matkalla lentokentältä kotiin en edes osannut sanoa omaa ikääni espanjaksi.. Vähitellen espanja parantui,ja jo viikon jälkeen ero oli huomattava. Opin yllätävän nopeasti. Eräänä päivänä vain huomasin, että espanja kuulosti ihan suomelta, ymmärsin kaiken. Nyt voin hyvinkin sanoa, että puhun espanjaa sujuvasti. Espanjan puhuminen on paljon luontevampaa kuin englannin, ja itse asiassa puhun espanjaa paremmin. Päivittäin käytän ecuadorilaisia sanoja ja sanontoja sekä quichuasta peräsin olevia ilmauksia. Katson kaikkia elokuvat ja ohjelmat espanjaksi dubattuna. Vaihdan aina dubaukselle, jos se on mahdollista. Toki tekstitykselläkin ymmärrän kaiken. Yksinkertaisesti vaan rakastan puhua espanjaa. 

bañándose en una cascada

Koulu on paikka, jossa olen oppinut eniten espanjaa. Suhde kouluun on enimmäkseen viha-rakkaussuhde. Tunnit ovat tylsiä, mutta kavereita siellä on paljon ja heitä on aina kiva nähdä. Koulu on todella tiukka, ja oppilaita kohdellaan kuin lapsia. Olen myös pari vuotta nuorempien seurassa, mikä ei yleensä haittaa. Näytän ”onneksi” kaksivuotta nuoremmalta niin sopeudun joukkoon täydellisesti. Koulustahan ei myöskään olla poissa ilman lääkärintodistuksia. Ensimmäinen perhe maksaa koulumaksut ja selvittää mun poissaolot, enkä halua aiheuttaa heille ongelmia.

seksikäs joulumuori ja joulupukki xd

Suomen koulusysteemiä olen oppinut arvostamaan, sitä että saa itse valita aineet, tehdä lukujärjestykset, selvittää poissaolot itse (=pummia) ja saa aikuisten kohtelua. Ja tietysti sen ilmaisuutta. Mun koulu on kallis eikä kaikilla olisi todellakaan varaa maksaa sitä. En ole ikinä nähnyt näin paljon köyhyyttä kuin täällä. Lapsia työskentelemässä kaduilla, hökkelitaloja ja mummoja kerjäämässä rahaa.

Quito norte /pohjois-Quito

Ruokailutavatkin on tässä puolen vuoden aikana muuttuneet. Jaksan syödä käsittämättömät annokset kerralla ja uskallan pelottomattomasti kokeilla uusia ruokalajeja. Niin marsut kuin sian nahkatkin on mennyt hyvillä mielin kurkusta alas. Huomaan eron Nestean ja Fuzetean välillä. Syön hotdogeja perunalastuilla, keittoa poppareilla ja laitan ajia joka ruokaan. Ecuadorilainen ruoka on ihan superhyvää! En oo syönyt mitään pahaa koko aikana, kaikki mitä lautaselle on laitettu, on ollut hyvää ja syötävää. Perheet on myös olleet erittäin tyytyväisiä, että syön kaikkea. 

Tästä maasta löytyy kaikki, mitä voi kuvitella: lumihuippuiset tulivuoret, kilometrien pituisen rannat ja kuuman kostea sademetsä kaikkine eläimineen Galápagossaaria unohtamatta. Olen käynyt 10 eri provinssissa, kiitos siitä mun mahtaville perheille ja rotareille! Olen tuijottanut tuntikausia maisemia auton ikkunasta, mutta en silti ikinä tylsisty. Täytyy myöntää, että kyllä tämä vuoristo mielyttää eniten silmää.

Sen lisäksi, että olen nähnyt uskomattomia paikkoja, olen tehnyt uskomattomia asiaoita:

soutanut tulivuoren kraatterissa, ratsastanut muulilla ja hevosella tulivuoren rinteillä, uinut kuumissa lähteissä ja vesiputouksessa, ottanut aurinkoa Tyynenmeren rannalla, ollut lumisateessa ja uinut piranjoiden seassa sademetsässä. Kaikki yhdessä maassa!

cañon

mis ñaños

Kuuteen kuukauteen mahtuu myös ei-niin-hyviä hetkiä, mutta niitä on yllättävän vähän, paljon vähemmän kuin Suomessa. Kaikkein vaikeimmaksi hetkeksi nimeäisin perheenvaihdon ja ensimmäisen yön uudessa perheessä. Ennen vaihtoa pelkkä vaihdon ajatteleminen oli suoraansanottuna hirveää. Tein kyllä kaikkeni, ettei tarvitsisi vaihtaa. Käytiin mamin rotareille sanoo, "meillä menee todella hyvin, ollaan todella tyytyväisiä". Sitten tuli se ilta, kun aina niin mukava rotarysetä tuli hakemaan uuteen perheeseen, ja ensimmäinen Ecuadorin koti, jonne saavuin leveä hymy naamalla, jäi taakse kyynelten sumentamana. Saavuin kuitenkin toiseen Ecuadorin kotiini hymyillen. Sain hyvän vastaanoton, mutta silti ensimmäinen ilta meni ikävöidessä ensimmäistä perhettä. Ymmärrän kuitenkin rotereiden perheenvaihdon tarkoituksen eikä aikaa ei ole tuhlattavaksi, vaan pitää nauttia joka hetkestä. Fakta vaan on se, että ilman perheenvaihtoa olisi ollut helpompaa. 

el día número 3 / 3. pvä

la primera familia

Mulla on ollut järkyttävän paljon onnea perheiden kanssa. Kaksi todella ihanaa perhettä, jotka tykkää viedä mua lähialuille ja näyttää paikkoja. Ensimmäinen perhe on tietysti se tärkein, ensimmäinen kontakti tässä maassa, ensimmäiset ihmiset, joihin tutuistuin. 4,5 kuukaudessa he oppivat tuntemaan minut ja huomaamaan heti, jos joku asia ei ollut niin kuin sen piti. Minä myös opin tuntemaan heidät. He ovat ehdottomasti hienoimpia ihmisiä, jotka tunnen ja äärettömän tärkeitä mulle. Minua kohdeltiin kuin tytärtä kaikkinen oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Toinen perhe on tietenkin erilainen, mutta todella ihana. Kaikki ovat todella mukavia ja rentoja. Sisäpiirivitsejäkin löytyy vaikka muille jakaa. Tiedän, että voin aina palata molempiin perheisiin ja sen varmasti teenkin, kun tänne tulen tämän vaihtovuoden jälkeen tänne vierailemaan. Les quiero mucho!

Perhe on täällä ylipäätäänkin paljon läheisempi ja laajempi käsite kuin Suomessa, joten perheen merkitys on myöskin muuttunut. Arvostan perhettä paljon enemmän ja ymmärrän, miten paljon te olette mun eteen tehnyt. Ootte rakkaita! <3>

Kaiken kaikkiaan nämä kuusi kuukautta ovat täynnä unohtumattomia kokemuksia, henkeäsalpaavia paikkoja ja paljon ihania ihmisiä. En vaihtaisi sekuntiakaan pois, ehdottomasti parhaat kuukaudet ikinä!

ps. kirjotin tämän ensin espanjaksi ja käänsi siitä suomeksi. Voin julkaista espanjankielisen version, jos joku haluaa. Espanjaksi oli jotenkin helpompi ilmaista asiat. 

Si el tiempo es todo lo que tengo

Tällä hetkellä vietän viimeistä viikkoa kahden viikon talvilomasta. Ecuadorilainen talvi siis koostuu lähinnä vesisateesta, ja kun sataa niin sen kyllä huomaa. Välillä mietin, ajetaanko kadulla vai joessa.  Loma on kulunut lähinnä  vaihtarikavereiden kanssa ollessa mm. San Luisissa ja yökyläilyä. Lähes kaikki muut kaverit on ilmeisesti lähtenyt rannalle, kun heitä ei ole pahemmin näkynyt kuin facebookissa.

Asustelen tämän viikon tädin luona, koska mun perhe päätti hylätä mut ja lähteä Miamiin. No ei ne mua hylännyt, matka oli suunniteltu ja varattu jo vuosi sitten. Mun ykkösperhe kuuli, että oon jäämässä yksin ja kun rotarit päätti kieltää yksin matkustamisen näin feriadon aikaan, niin mut kutsuttiin sademetsään heidän kanssaan. Kohteena oli Casa del Suizo eli sveitsiläisen talo Misahuallissa n. 6 tunnin ajomatkan päässä. Jälleen kerran nähtiin paljon eläimiä perhosia, alligaattoreita, apinoita, papukaijoja ja ötököitä. Täällä oli myös iso maanjäristys, mutta eihän se siellä sademetsäalueella tuntunut... Toivottovasti tulee vielä _pieni_ maanjäristys jaja. 

haciendo tubing

etsi kuvasta 3 kilpikonnaa, alligaattori ja kaloja

 Olen kyllä tämänkin perheen kanssa matkustellut. Jälleen kerran täytyy sanoa, että on ollut onnea perheiden kanssa, kun olen saanut huiput perheet, jotka tykkäävät matkustella. Ja tietysti oli onnea maan kanssa, koska täällä on niin paljon nähtävää eikä tarvitse lähteä kauas! Tämän perheen kanssa ollaan käyty mm. telefericoilla Quitossa ja Quilotoa-laguunalla, joka on tulivuoren kraatterissa.

cañon de río toachi

subiendo en mulas

comiendo humitas

 Karnevaalit mahtuivat myös tälle lomalle. Karnevaalit ei täällä ole samanlaiset kuin Brasseissa, mutta on ne täälläkin cheveret. Niitä pelataan/leikitään niin kavereiden kuin perheenkin kanssa. Karnevaaleihin kuuluu veden kylmän heittäminen sekä kananmunat, jauho ja carioca eli suihkutettava vaahto, jota löytyy eriväreissä. Karnevaalileikkien jälkeen vaatteet aina oli läpimärät ja likaiset, oli kylmä ja hiuksista löytyi kananmunan kuoria, mutta ne on silti ihan superhauskoja!

juegos de carnaval

Arvatkaas minne on suunta el 8 de marzo?! GALAPAGOSSAARILLE! ja 19v synttärit tulee vietettyä siellä, full chevere!

ps. tämän postauksen kirjoittamiseen mun suomen kieli on vedetty äärirajoille.. olisi niin paljon helpompaa kirjoittaa sillä kielellä, millä ajattelee ja millä kaikki asiat on tapahtunut

Ama la vida

Tänään takana tasan 5kk Ecuadorin auringon alla, el tiempo pasa tan rápido! Uudessa perheessä menee hyvin, ja sopeutuminen on sujunut ilman ongelmia. Ensimmäisen illan/yön shokki jäi sinne ensimmäiseen iltaan. Nyt ymmärrän paremmin vaihtarielämää ikävän kanssa. Ensimmäistä perhettä on ikävä, mutta helpottaa, kun välimatkaa on vain puoli tuntia. Miten kävisikään, jos olisi ikävä toiselle puolelle maapallo, kun sinne ei lähdetäkään niin helposti? Parempi näinpän. Voin sanoa, että mulla on ollut superpaljon onnea perheiden kanssa, kaksi tosi ihanaa perhettä täällä.

qué linda foto

Tällä hetkellä on menossa koeviikko tai itse asiassa kokeet kestää 2 viikkoa. Tämä viikko on tehty examenes de bloque ja huomisesta lähtien vuorossa on quimestrales.Vaihtarielämäänhän ei opiskelu kuulu, joten rennosti saa nämä viikot viettää. Kokeet joudun kyllä tekemään tai jos joku opettaja erehtyy kysymään, haluanko tehdä vai en, niin ei ole vaikea arvata kumman vaihtoehdon valitsen. Koepäivät on äärimmäisen tylsiä, koska kaverit opiskelee välitunnit ja illat,mutta onneksi aina löytyy vaihtariseuraa. Tänään tosin jäi kokeet väliin, ja olen kotona kipeenä, mutta jos sitä San Luisiin illalla selviäisi..

Viime viikonloppuna tehtiin matka Río Blancoon eli valkoiselle joelle meidän rotariklubin kanssa. Paikka oli oikea paraíso, paratiisi. Vaatteet päällä vesiputoukseen uimaan oli täydellinen ”amo la vida”-hetki. Olin ensimmäinen, joka saatin yllytettyä vaatteet päällä vesiputoukseeen. Meinaan aina kirjoittaa suihkulähde vesiputouksen sijasta? Vähän ajan kuluttua muut seurasi fiksua esimerkkia. Hosteriasta löytyi myös sauna ja turco, saunassa onkin kiva pelata korttia.

cascada

Río Blanco

parrillada

Eilen illalla pidin Suomi-esitelmän rotaryklubilla. Esitelmää tehdessä huomasin, että espanjan kirjoittaminen sujuu hyvin, ja sitä pitäessä ettei espanjan puhuminen tuota minkäänlaista ongelmaa. Puhumiseen toi haastetta ihana yskä ja lähtevä ääni, se vaatteet päällä uiminen ei sittenkään ollut niin hyvä idea.. Oli kuitenkin mahtavaa tajuta, että pystyn kertomaan Suomen politiikasta, historiasta ja muista asioista sujuvasti espanjaksi! Esitelmästä tykättiin ”tienes un lindo país” ja mun tekemät korvapuustit maistui. Salmiakki ei sitten jostain syystä ollutkaan yhtä suosittua jaja.

chicas de intercambio

El próximo viernes empiezan las vacaciones, qué chévere!!:)

Creo que ya les dije todo lo que tuve que decir, cuidense chao!

ps. 5kk:n aikana on tullut kierrettyä 9 eri provinssissa :)

El fin del año y todo lo nuevo

Feliz año 2013! En voi uskoa, että ollaan menossa jo vuodessa 2013. Viime vuosi meni niin nopeesti tammikuuta lukuunottamatta jättäen jälkeensä toinen toistaan ihanempia muistoja, yksinkertaisesti el mejor año de mi vida! Nyt nopea päivitys uuden vuoden tapahtumiin ja perheenvaihtoon, mun toinen kamera tai sen cargador on rikki, joten kuvia ei oo hirveesti.

año viejo

Uuden vuoden vieton tunnelma oli paljon riehakkaampi kuin Suomessa. Aamulla suunnattiin tuttava perheen kanssa Quitoon katsomaan años viejos. Illalla puolestaan oli vuorossa Sangolquihin años viejos, rakettien ampuminen ja meidän año viejon polttaminen. Año viejo on siis nukke, joka edustaa mennyttä vuotta kaikkine huonoine asioineen. Nukke poltetaan vuoden vaihtuessa ja näin kaikki huonot asiat jäävät taakse. Hyvän onnen toivossa voi myös käyttää punaisia tai yleisemmin keltaisia alusvaatteita. Uusi vuosi alkaa haleilla ja kaikkia lähellä olevia halataan "feliz año". Uudenvuodenaattona kadut olivat täynnä viudia eli naisiksi pukeutuneita miehiä tanssimassa, joukossa oli lapsiakin disfrazados. Viudat sulkivat teitä naruilla ja ohi pääsemiseksi täytyi antaa jokunen centavo. Uudenvuoden tunnelma oli aivan mahtava, kyllä ecuadorilainen uusi vuosi suomalaisen voittaa kevyesti!

viudas

año viejoa on joka lähtöön

año viejo quemando

Ensimmäinen perheenvaihto siirtyi monien vaiheitten ja lykkäysten jälkeen lauantailta maanantaille. Sunnuntaina järjestettiin mun almuerzo de despedida melkein koko suvun kesken. Koko suku on ollut ihan todella ihana aina serkuista isovanhempiin. Mun consejeran olisi pitänyt järjestää perheenvaihto, mutta nva-tiimin johtajan päätöksestä mun consejera lähtee vaihtoon, ja tällä hetkellä tämä kyseinen henkilö toimii mun consejerona. Hän siis tuli hakemaan minua maanantaina ja viemään uuteen perheeseen. Vielä 3 tuntia ennen sovittua aikaa matkalaukut oli tyhjinä kaapissa ja vaatteet märkinä pesukoneessa, ecuadorilainen aikakäsitys on mulla jo hyvin hallussa. Sain kuitenkin laukut tehtyä ja huoneen siivottua ajoissa, mamin avustuksella tosin.

Lähteminen ensimmäisestä Ecuadorin kodista ei ollut niin helppoa. Tiedän, että pääsen aina käymään siellä, kun haluan, "mi casa siempre será tu casa". Ensimmäinen ilta uudessa perheessä meni hyvin aina nukkumaan menoon asti. Juuri kun viime postauksessa kerroin, ettei ole ollut ikävä ja nyt se iski! Tosin tälläkään kertaa ei ollut ikävä Suomeen vaan kamala ikävä toiselle puolelle tätä laaksoa, vain 25minuutin päähän, miten tuun ikinä selviämään täältä takaisin?! En voi sanoin kuvailla, miten ihana oli nähdä mamia ja ñañoa koululla seuraavana aamuna, juoksin vaan halaamaan "te extraño". Kaikki täällä uudessa perheessä on todella mukavia ja on ottanut mut vastaan todella hyvin. Löytyy vanhemmat, 11v sisko ja 15v veli. Ollaan katsottu monta leffaa, toimintaleffat on itse asiassa  tosi hyviä! Voin sanoa, että mulla on jo kolme ecuadorilaista kotia: ykkösperheen, tämän perheen kodit ja San Luis Shopping.

SUOMI-ohjelma telkkarissa !

Chao chao !

ps. en osaa enää taivuttaa sanoja suomeksi tai yhdyssanoja