Kävin päivällä koululla kaverikuvassa ja sanomassa heipat osalle kavereista. Myöhemmin piti vielä sanoa lisää heippoja kavereille ja perheelle. Heippojen sanominen ei ikinä vaa oo helppoa. Itkuhan siinä tietysti tuli, ei sille vaan voinu mitään. Ootte rakkaita kaikki! (sydän) en voi tehdä sydämii, koska blogger -.-
Multa kysyttiin monesti, että jännittääkö. Vastaus oli aina sama: ei. Eikä jännitä vieläkään, toisaalta outoa, koska jännitän usein pikkuasioitakin. Ehkä se jännitys tulee, kun pääsee koneeseen tai kun kone nousee pois Suomen maaperältä. Bussissa ei tuntunut yhtään silltä kuin olisi lähdössä pois pitkäksi aikaa. Ei tuntunut oikeestaan miltään, mä vaan istuin ja tuijotin maisemia enkä tajunnu mistään mitään. Miten tän kaiken voi edes sisäistää? Oon tienny pitkään, et lähen vaihtoon, oon valmistautunut siihen ja oon valmis lähtee, mut silti en oo tajunnu tätä kokonaan.
En voi myöskään uskoa, että siitä on jo yli kaksi vuotta, kun bongasin kartalta Ecuadorin ensimmäisen kerran ja samalla päätin, että sinne haluan vaihtoon. Suhteellisen helppo tapata valita maa. :D Ja nyt mä oon oikeesti lähössä sinne, ihan huippua!! :) Vaihtovuotta oon ootanut sitäkin kauemmin, if this a dream, don't wake me up up up up up!
Vaihtaribiisien ykkönen!
Kello on nyt jotain 3 yöllä ja voin kertoo, että väsyttää ihan sairaasti. Ootan sitä, et pääsen lentokoneeseen nukkumaan. :D 3,5h päästä suuntana Amsterdam ja sieltä sitten suuntana Quito. Perillä oon perjantaina 14.35 paikallista aikaa eli Suomen aikaan se on 22.35. Seuraavan kerran kirjoittelin sitten Ecuadorista!
Hasta luego y besos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti